ＴＨＥ ＧＡＭＥ ＩＳ ＯＮ
| ｙｅａｒ ＆ ｗｅａｔｈｅｒ |
ｎｅｗｓ！ |
|
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin
|
18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!
Lue lisää...
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 22:39 |
Jackal Smith - Hackney, asuntovaunu
Mietintäni herpaantuivat kun joku nappasi minusta kiinni, olisin voinut iskeä kiinni tähän häiriköitsijään, mutta huulien painuessa omilleni vastasin suudelmaan kiihkeästi ja henkäisin kun toinen alkoi näykkiä huuliani rajumpaan tapaan, lisäksi tupakin tumppautuessa kaulalleni olisin voinut vaikka sulaa siihen paikkaan, Vulture todellakin tiesi mistä pidin.
"Hitto sun kansh.." Kuiskasin huomatessani kuinka Vulture katsoi minua silmiin, minun oli vaikea enää vastustaa toista ja siksi siirsin toisen käteni tuon kyljelle, vetäen toisen tiiviimmin lähemmäs minua.
"Must tuntuu et meidän on paras lähtee." Ilmoitin samalla vihjaten, että olisin valmis jatkamaan puuhiamme kunhan pääsisimme kodin turvaan, meidän puuhamme ei ollut mikään show mitä muut asuntovaunussa oleskelijat voisivat seurailla viereltä.
"Nyt.." Jatkoin vaativammin pilke silmissäni ja nuolaisi Vulturen ylähuulta. |
|
| Nimi: Akit4 |
26.01.2020 22:30 |
Valentin "Vulture" Blackwood | Hackney, asuntovaunu
Tajusin virnistäväni. Jackalin jälkeensä jättämä lopputulos oli varsin kutkuttava Wolfin oleillessa lattian tasolla.
"...Rhino vielä tappaa teidät", Raven huomautti katsellessaan itsekin, mihin kuntoon Rhinon sukulaispoika oli saatettu. Mulkaisin naiseen olkani ylitse.
"Yrittäkööt vaan", tokaisin peittäen täysin sen faktan, että oikeasti en todellakaan kaipaisi itselleni suuttunutta lihaskimppua elämääni.
Siinäpä sitten nousin pöydän äärestä tupakkaani hengitellen ja loin paheksuvan silmäyksen Wolfiin. Eihän tuosta ollut mihinkään. Raskaat maiharini astuivat tuon jalkojen ylitse kuljettaen minut vaunun ovelle, enkä todellakaan jättänyt tilaisuutta välistä tönäistä poikaa siinä samalla vielä kerran. Sen jälkeen olin kuitenkin jo ulkona.
Tupakka siirtyi sormieni väliin, kun Jackalin luokse asteltuani nappasin hänestä kiinni ja kurottauduin hänen huulillensa. Suudelmasta tuli vaativa ja kiivas, ja näykin rajusti hänen huuliaan siinä samalla. Tupakka tumppautui Jackalin kaulan suunnalle hänen ihoaan vasten, ja pidin sen siinä koko suudelman ajan. Lopulta se kuitenkin lipesi otteestani ja pääsi putoamaan maahan, kun Jackalin alahuuli hampaissani kohdistin kiihkeän katseeni hänen silmiinsä. Haluni tuottaa kipua yltyi. Ja tiesin Jackalin haluavan vastaanottaa sitä. |
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 22:04 |
Jackal Smith - Hackney, asuntovaunu
Katselin kun Wolf inahti taas kun Vulture löi hänen päänsä vasten seinää.
Vulturen erkaannuttua silmiin nousi ivallinen pilke, virnistin ja kuin käskyn saatua jatkoin nuoremman pojan pieksemistä, hänen takiaan olimme vähällä kuolla, hänen takiaan Vulturelle olisi voinut sattua jotain.
Päästin irti toisen rinnuksista antaen toisen vajota jalkojeni juureen lattialle, mikä sekään ei estänyt minua jatkamasta, en voinut hillitä itseäni, tämä tuntui niin hyvältä, halusin vain jatkaa, tiesin hetken aikaa että minun pitäisi lopettaa vielä kun pystyin, mutta menetin pian itsehillintäni.
Vasta tarttuessani Wolfin ranteeseen ja puristaessani sitä aikeenani murtaa se, toinen poika alkoi vaikertaa ja anella armoa, silloin päästi toisesta irti.
Nousin ylös rystyset veressä, hengitin kiivaasti.
Sisälläni kuohui, hitto se teki hyvää.
Kiivas sykkeeni sai pääni sekaisin, en voinut katsella naama verellä olevaa poikaa lattialla, halusin jatkaa mutten voinut.
Astuin ulos asuntovaunusta ja lähdin pyörimään kävellen ympyrää ulkona, haroin hiuksiani samalla verisillä käsilläni, minun piti rauhoittua, kehoni kävi liian ylikierroksilla.
Wolf yski lattiantasossa verta suustaan ja painoi vatsaansa, hän oli useamman kerran saanut iskun vatsan aluelle myös, mutta pääasiassa kasvoihin, hänen kasvonsa olivat veren tahrimat ja runneltut, varmasti seuraavana päivänä vielä kauniimmat mustelmien tullessa esiin.
Wolf nousi istumaan ja ummisti samalla kivusta silmiään, hänen olisi pitänyt jo tottua tähän, hänhän oli kokenut vastaavaa jo nuorena, hän katsoi verisiä käsiään ja voi pahoin, ne toivat epämiellyttävät muistot mieleen.
Wolf nojasi asuntovaunun seinää vasten hengitys pihisten, hänestä tuntui että hän voisi hetkenä minänsä menettää tajuntansa, sillä valot vilisivät silmissä ja äänet kaikuivat pään sisällä. |
|
| Nimi: Akit4 |
26.01.2020 21:42 |
Valentin "Vulture" Blackwood | Hackney, asuntovaunu
Sihahdin. Miten säälittävää.
"Näissä hommissa ei oo varaa tollasiin virheisiin", ärähdin ja iskin Wolfin pään hänen tukastaan kiinni pitäen tuon takana olevaan seinään. Sen jälkeen otteeni kuitenkin irtosi ja käytin katseeni Jackalissa. Tuo oli selvästi tämän tarpeessa, joten hän saisi hoidella Wolfin.
Itse sen sijaan vetäydyin istumaan Ravenin vierelle pöydän ääreen, katseeni kuitenkin koko ajan kaksikon puolessa. Enhän halunnut missata hetkeäkään tätä esitystä.
"Otatko?" kuulin naisen sanahtavan ja vilkaisin vain pikaisesti hänen puoleensa. Tuo ojensi tupakka-askia minua kohti, yksi sätkä huulillaan. Mitään sanomatta nappasinkin itselleni yhden, jonka nainen sitten sytytti, ja käännyin takaisin Jackalin ja Wolfin puoleen.
"Se siis pilas teidän jonku keikan...?" Raven heitti arvauksen Wolfiin viitaten. En kääntänyt katsettani enää häneen.
"Jotain sen suuntasta", murisin. Käteni nykivät halusta iskeä itsekin jotakuta, kun Jackal jakeli iskua toisensa jälkeen nuorempaan(?). Ja se sai halun vain kasvamaan. Vedin kiivaasti röökiäni. Halu vain kasvoi. Puhalsin savut ulos. Se ei hillinnyt yhtään. Äänetkin villiintyivät päässäni kertoen, kuinka minun pitäisi nopeasti tehdä jotain, vaikka tappaa joku. Siihen en toki ryhtynyt, mutta silti kuuntelin varsin kiinnostuneena innokkaita olentoja, jotka nauttivat näystä Jackalin tehdessä selvää Wolfista. Minä todella halusin... |
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 20:56 |
Nicholas Leslie - Westminster
Hieroin punoittelevia poskiani kun Rory alkoi vislata ja yhtyi Elijahin kanssa antamaan aplodit, en minä mitään nyt niin suurta tehnyt, halusin että Elijah saisi kerrankin tuntea olevansa osa porukkaa.
"En minä nyt mitään suurempia.." Sopertelin kun Rory kehui esitystäni.
"Tahtoisin joskus kuulla kun laulat." Ilmoitin katsellen Roryä.
"En usko että kuulostat pahalta, minusta sinullakin voi olla kaunis ääni." Hymyilin toiselle kannustaen.
"Kyllä äänestäni kuuli että minua jännitti alkuun." Vähättelin saamiani kehuja. |
|
| Nimi: Silver |
26.01.2020 20:37 |
Rory Wilkins - Westminster
Sain ensimmäisenä soittaa Elijahin koskettimilla ja minähän otin ilon irti, vaikka en oikeastaan osannut paljoakaan. Yhden pikkupätkän tuttavan opettamaa kappaletta muistin, mutta muuten soittoni tuli lonkalta. Odotin jo sitä kun voisin hankkia itselleni kitaran. Tällä hetkellä budjetti ei ehkä sitä sallinut.
Minun esiintymiseni jälkeen oli Nolanin vuoro. Hän venytti sormiaan ja ryhtyi sitten soittamaan -sekä laulamaan!
Aloin liikehtiä musiikin tahdissa, hiljaa hyräilläkin mukana, mutta niin hiljaa etten kuitenkaan häirinnyt Nolanin tähtihetkeä.
Hän sai esityksensä päätökseen ja minä vislasin. Se sai koirat vilkaisemaan minua.
"Hei, Bunny, se oli siistä!" huudahdin. Elijah antoi Nolanille pienet aplodit ja minä seurasin esimerkkiä.
"Te osaatte molemmat laulaa, miten hitossa saatte äänen kantamaan ne säkeet loppuun asti? Jos mä yritän laulaa, se kuulostaa siltä kuin kilpikonna yrittäis matkia satakieltä." |
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 20:07 |
Jackal Smith - Hackney, asuntovaunu
Wolf inahti kuin avuton eläin ja katsoi silmäkulmat kostuen Vulturea silmiin kun tuo tarttui tätä hiuksista ja käänsi katseensa itseensä.
"E-en tiennyt..tiedän että siellä asuu rikkaita vain.. Ajattelin että se olisi hyväksi jengille.." Wolf puolustautui, minua ei kiinnostanut toisen sepostukset vaan iskin tuota nyrkillä vatsaan.
Wolf yskäisi verta ja ilmat pihalla hengitys vinkuen katsoi Vulturea silmiin.
"E-en halunnut mitään pahaa tapahtuvan kenellekkään.." Wolf sanoi, mieleni teki piestä toista vain lisää, miksi puristin käteni nyrkkiin, olin jo aiemman leikittelyn joutunut jättämään kesken Vulturen kanssa, joten minun todellakin teki mieli iskeä tuota toisen kerran ellei useammankin.
Marcus Chambers - Southwark, Marcuksen asunto
Virnistin, minulla oli aina fiilistä ja voimia toiseen kierrokseen.
Jacob taas vaikutti itse tahtovan unille.
"Mennään sit~ " Sanoin mennen avaamaan oven Jacobille ja päästyämme sisälle opastin toisen asunnolleni(?).
"Mä lähen suihkuun, löydät varmaan makkariin~?" Vihjasin virnistäen taas leikkisästi, kunnes aloin riisua jo matkalla eteisestä pesuhuoneeseen, ei täällä ollut ketään muuta kuin me ja tiesin että Jacob ei ainakaan ottanut pahakseen nakuiluani.
Daren Welch - Hackney
Pysähdyimme hetken päästä ja pääsin hengittämään kunnolla, toinen käteni edelleen painoi kylkeäni ja irvistin, poskeni oli turvoksissa saamistani iskuista ja nenäkin taisi hieman vuotaa verta.
"Oon kunnossa.." Vakuutin, en halunnut huolestuttaa Jerryä, lisäksi en halunnut pilata mukavaa tunnelmaa mikä meillä oli ollut.
"Ne...ne on vaan vanhoja kouluaikojen kiusaajia.." Selitin.
"Me ei oikein koskaan oo tultu toimeen keskenämme." Jatkoin lyhyesti, en halunnut avata asiaa sen enempää mitä oli tarve. |
|
| Nimi: Akit4 |
26.01.2020 17:27 |
Valentin "Vulture" Blackwood | Hackney, asuntovaunu
"Ai, siinä paha, missä mainitaan", tokaisin, kun ääntä takaani kuultuani ja sinne vilkaistuani näin Wolfin ilmentyneen paikalle. Hän oli lähes saman tien Jackalin otteessa seinää vasten, enkä tehnyt mitään estääkseni tuota tapahtumasta. Sen sijaan käännyinkin vain paremmin kaksikon puoleen katseeni Wolfin hakatuissa kasvoissa. Omat kasvoni sen sijaan kielivät ärtymyksestä leukaperieni pureutuessa tiukasti yhteen.
Raven sen sijaan oli nostanut katseensa kännykästään ilmeisesti aikomaansa pidemmäksi aikaa, sillä nainen laski puhelimen pöydälle ja jäi tuijottamaan meitä kolmea.
"Mitä Wolf teki tällä kertaa?" kuulin Ravenin kysyvän. En vaivautunut vastaamaan. Käteni tarttui pojan tukasta ja käänsi Wolfin katseen itseeni(?).
"Mikä helvetin älynväläys oli lähettää Jackal sinne?" ärähdin pojalle viitaten äskeiseen rötöspaikkaamme. Tiedä vaikka Jackal olisi jäänyt siellä nalkkiin koppalakkien kanssa, jos en olisi heti pystynyt lähtemään hakemaan häntä pois. Ja sitä en olisi antanut Wolfille anteeksi.
Jacob Lancey | Southwark
"Pärjään", vastasin itsevarmasti Marcukselle. Kyllähän minä nyt kävellä osaisin. Silti Marcus päätyi ehdottamaan avun antoa minua siinä samalla koskien, ja hieman vihjaillen.
"Etkö sä koskaan saa tarpeekses?" töksäytin, kuitenkin aavistuksen vitsilläni. Olimmehan kuitenkin jo harrastelleet läheisiä asioita juuri ennen taksiin menoa. Mutta no, enpä kai voisi valittaa, ihan vaikka keho sen sijaan halusi vain nukkumaan.
"Ja mä pääseen itsekin", vakuuttelin ja mallia näyttäen lähdin kulkemaan sisälle päin. Katseeni pysyi kuitenkin tarkasti maassa aavistuksen itseäni edellä ja otin askeleeni hyvin harkitusti.
Elijah Carter | Westminster, koti
Kevyt virneeni jäikin kasvoilleni katsellessani Roryn huulenheittoa. Kun hän kuitenkin aloitti soittamisen, katseeni kääntyi keskittyneesti tutkimaan hänen käsiensä tekemisiä. Minua hieman harmitti, etten voinut kuulla tätä, mutta osasin sentään kuvitella edes jotain koskettimista lähteviä sointuja, joita Rory sormillaan sai aikaan. Ainakin dramaattisen lopun ymmärsin.
Siitäpä katseeni sitten siirtyi jo hieman huvittuneempana jälleen Roryn kasvojen puoleen, mutta tajutessani Nolanin olevan seuraavaksi soittovuorossa, katseeni siirtyikin häneen.
Poika alkoi soittaa, mitä silmäni seurasivat jälleen tarkasti. Jossakin vaiheessa kuitenkin tajusin hänen laulavankin. Siksi vilkaisin hetkeksi pojan huulia lukeakseni sanoja. Kunpa olisinkin voinut kuulla...
Vaikken ollutkaan kuullut, oliko toinen tehnyt virheitä esiintyessään, ei sillä ollut edes väliä. Jo se oli mielestäni aplodien arvoista, että hän oli edes yrittänyt. Siksi annoin pikaiset, ujot aplodit, mutta laskin sitten käteni syliini. Nolan kertoi ajatelleeensa minua, kun oli päättänyt alkaa laulaa, mikä tietysti sai hymyni vain kasvamaan. Olinhan toki kiitollinen, että minutkin otettiin huomioon.
"Hyvin se meni", vakuuttelin ja vilkaisin vielä vahvistuksen saadakseni Roryyn.
Jeremy Durham | Hackney
Meitä ei taidettu seurata. Siksi hidastin askeleitani ja lopulta pysähdyin kääntyen Darenin puoleen. Pudotin kauppakassin maahan ja vedin henkeä juoksemisen jäljiltä.
"Oonks mä kunnossa? Ei, ootko SÄ kunnossa?" kysyin hätäisesti ja nostin käteni pojan poskille kääntääkseni varoen hänen päätään sitä katsokaseni, "Sähän sen iskun kasvoihis sait."
Silmieni hätäinen katse vilkuili poikaa huolissaan.
"Mitä ne jätkät ees halus susta? Mikä ongelma niillä on?" kysyin lopulta laskiessani käteni pojan kasvoilta. Mitä he olivat meistä halunneet? |
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 13:30 |
Nicholas "Nolan" Leslie - Westminster
Suljin silmäni ja kuuntelin Roryn soittoa, unohdin muun ympärilläni olevan maailman hetkeksi, kunnes Roryn lopetellessa Korppi näykki sormeani saadakseen huomioni, värähdin ja katsoin pentua hymähtäen.
Siirsin katseeni Roryyn ja annoin tuon lopetella soittoaan vielä, hymyilin ja seurasin tuon sormien liikettä nyt paremmin.
Pian soitto loppui ja toinen ilmoitti että olisi vuoroni, siirsin Korpin lattialle ja se lähti tassuttelemaan tutkien huoneistoa.
Otin varoen koskettimet vastaan syliini ja mietin hetken aikaa mitä kokeilla, no muistin siinä yhden tutoriaalin mitä olin joskus netistä katsellut, se taisi olla ainoa joka tässä nopeasti juolahti mieleeni.
Henkäisin syvään ja venyttelin sormiani, mietin että voisin kokeilla lauluakin, näin myös Elijah voisi tietää mitä soitin, tai no ei mitä soitin, mutta mistä soitin.
Laskin katseeni koskettimiin ja annoin sormieni liikkua siinä, tietenkään minun suoritukseni ei tulisi ainakaan soittamisen osalta olemaan puhdas, mutta tärkeintä oli että meillä kaikilla oli hauskaa.
Kappale jonka soitin ja lauloin oli "The Musician" 14th Melody, englannin kielinen versio, alunperin tämä oli japaniksi mutten minulla ollut ajatustakaan koko kielestä.
Tahdoin sulkea silmäni jännityksen takia, mutta tiesin että minun piti seurata koskettimia, onneksi unohdin pian jännityksen ja ääneni pääsi kuulumaan paremmin.
Lopetellessani kappaletta soitin vielä viimeisiä säkeitä ja huokaisin helpottuneena, tiesin ettei jokainen sointu osunut täysin näppiin, mutta olin silti ihan tyytyväinen.
Siirsin sormeni koskettimilta ja katsoin punastuen Roryä ja Elijahia.
"Toivottavasti se ei ollut aivan kamalan kuuloista, ajattelin..e-että jos laulan niin Elijah..kuulisi myös." Sopersin ja katsoin Elijahia punastellen.
"Minä tosiaan opiskelin joskus tutoriaalista.." Selitin. |
|
| Nimi: Silver |
26.01.2020 09:37 |
Rory Wilkins - Westminster
Elijah sitten jäi kuin jäikin vielä hengaamaan kanssamme suostuteltuani häntä hiukkasen. Olihan kolmestaan -tai siis kuudestaan- mukavampaa kuin yksinään. Sitä paitsi, en halunnut jättää Elijahille ikäviä fiiliksiä ensitapaamisestamme.
Elijah antoi meille mahdollisuuden kokeilla hänen koskettimiaan. Kivaa! Tarjosin tosin ensin soittovuoroa Nolanille, mutta hän kieltäytyi, koska ei kuulemma osannut soittaa ja tahtoi katsoa vierestä minun tekemisiäni. Virnistin.
"Höpsö, minä kun luulen, että minäkään en osaa soittaa, mutta okay", naurahdin, hymy edelleen huulillani pysyen. Elijah sitten sanoi, että saisimme kokeilla vapaasti, tuskin me instrumenttia rikkoisimme.
"Ja jos niin käy, niin syytän koiria." Vilkaisin nuokkuvia tassukkaita ja painoin suukon Dinnin otsalle. Sitten vaihdoin istuntani risti-istuntoon ja asetin koskettimet eteeni.
"Katsele mestaria, Nolan, ja opi", lausuin matalalla, dramaattisella äänellä. Minulle tuli mieleen, että olin joku jedimestari, jonka oppilas Nolan oli.
Siirsin katseeni koskettimiin. Mitähän ne soinnut mahtoivat olla? Olivatko ne edes sointuja? Jotain kirjaimia kuitenkin. Olisivatko ne alkaneet C:stä? No, eihän sillä ollut mitään väliä. Suupieleni kaartui hivenen hermostuneeseen hymyyn ja painoin sitten umpimähkään muutamaa kosketinta. Jos soinnut vai mitä lie olivatkaan kulkivat loogisesti aakkosjärjestyksessä, niin painoin C:tä, E:tä ja G:tä. Jos eivät kulkeneet, niin oh well, painelin mitä painelin. Toistelin muutaman kerran tätä kolmikkoa ja väliin napautin jotain vähän kimeämpää sointua. Sitten mieleeni nousi eräs kappale, Yann Tiersenin Comptine d'un autre été, jonka eräs tuttavani oli joku aika sitten soittanut minulle tupareissaan. Hän oli opettanut minulle sitä ihan lyhyen pätkän, joten aloin tapailla sitä koskettimilta. Luullakseni soitin aika oikein, mutta ensin se ei muistunut mieleen. Minua alkoi naurattaa ja pudisteli päätäni oikeita sointuja tavoitellessani.
"Hitto, on vaikeet", naurahdin.
Soitettuani tämän Comptinen lyhennetyn version pariin otteeseen soittelin muutaman sekunnin ihan mitä sattuu ja painoin sitten matalasta päästä dramaattisen lopun soitolleni.
"Tadaa!" hihkaisin levittäen käteni kuin lintu. Virnistin päälle ja haroin sitten vähän hiuksiani. Uusien asioiden oppiminen oli hauskaa, mutta täytyi myöntää, että toisinaan minua hiukan hermostutti tehdä uusia juttuja muiden katsellessa. Minusta tuntui, että olin hivenen punastunut, mutta karkotin sen mahdollisuuden mielestäni.
"Sun vuoros Nolan. Mä luulen, että kuullaan sulta jotain kauniimpaa", sanoin hymyillen. |
|
| Nimi: Malluuw |
26.01.2020 03:02 |
Marcus Chambers - Southwark
Virnistin katsellen Jacobia ja menin tuon luokse.
"Pärjäätkö sisälle asti?" Kysyin virnistäen kun huomasin toisen hakevan tasapainoa.
Taksin lähdettyä jäimme kahden kesken ja sipaisin Jacobin kylkeä, katseeni leikitteli pojan silmissä ja nuolaisin huuliani.
"Autan sut sisälle, jos pyydät~ Voin antaa myös sisällä parempaa palvelua~" Vihjailin Jacobille.
Jackson "Jackal" Smith --->Hackney
Nousin pyörän päältä päästyäni turvaan Vulturen kanssa, tuttuun asuntovaunun pihaan jota olimme alkaneet kutsua turvapaikaksemme.
Seurasin Jackalin perässä sisälle vaunuun ja katsoin muita mulkoillen, katseeni kuitenkin etsi pääasiassa nyt Wolfia, meillä olisi muutama sana vaihdettavana hänen kanssaan.
Murahdin ja huomaamattani lähemmäs Vulturea, vaikka välissämme olikin kuitenkin pieni rako.
Käänsin katseeni ulko-oveen josta Wolf saapui pian perässämme sisään, nappasin oitis poikaa rinnuksista, painoin tuon vasten vaunun seinää ja nostin linkkuveitsen tuon kaulalle.
"Kuules nyt piski..meillä on muutama sana vaihdettavana.." Ilmotin ja katsoin Wolfia silmiin.
Poika koitti rimpuilla irti otteestani ja silmämustana, nenä vuotaen verta katsoi minua silmiin, oli saanut turpiinsa matkalla, mutta se ei estäisi sitä, ettenkö antaisi toiselle vielä selkäsaunaa.
Daren Welch - Hackney
Hetken aikaa tuntui että olisin voinut menettää tajuntani, päässä humisi ja olisin voinut vannoa elämäni vilahtaneen silmissäni, kunnes tunsin kuinka Jerry tarttui minua kädestä ja lähti vetämään minua peräänsä.
Otin muutaman juoksuaskeleen yskien ja puristin hieman tiukemmin Jerryn kättä, ihan vain varmistaen itselleni ettei tämä ollut unta enkä ollut kuollut.
Jerry päästi kädestäni, minkä jälkeen asetin käteni kyljelleni, juokseminen alkoi pistellä kylkeä ikävästi, mutten lopettanut, minun oli suojeltava Jerryä ja päästävä täältä pois, mahdollisimman pian.
"Ooks..ooks kunnossa?" Kysyin varmistaen Jerryltä, minun tehtäväni oli suojella tuota.
Vincent Newtown - Paddington, Zachin koti
"Istuutua?" Kysyin hymisten, pieni kutkutus kutitteli mieltäni, halusin jo kovasti tietää mitä toinen aikoi.
Katsoin Zacharyä silmiin hymisten, hän todella piti minua kiusauksessa.
Seurasin olohuoneeseen Zacharyä ja istuuduin sohvalle, seurasin katseellani kun toinen alkoi hittaalleen riisua kylpytakkiaan, kuinka tuhmaa.
"Todellakin pidän tästä yllätyksestä." Sanoin ja siirsin käsiäni lähemmäs, hyväillen Zacharyn kylkiä sormenpäilläni hellästi kiusoitellen.
Christopher Holmes - Reagent's Park
"Kyllä se aika viel tulee ja jos teillä tulee erimielisyyksiä Rogerin kaa niin voitte tulla mun luo myös." Lupasin, en luottanut ettei se hullu saisi taas jotain kohtausta ja alkaisi skitsoilla.
Seurasin miten toinen intoili kun sai kuulla että saisi tulla hoitamaan lemmikkejäni, minun puolestani hän oli enemmänkin kuin tervetullut.
Poistuin Happyn perässä hissistä ja kuljin asuntoni ovelle, availin oven avaimella ja siirryin oven edestä että Happy pääsisi edeltä sisälle.
"Olohuonees on kaksikko ja makkaris sit Sinikka." Kerroin toiselle. |
|
| Nimi: Akit4 |
25.01.2020 23:21 |
Elijah Carter | Westminster, koti
Pakotin hymyäni nolostuneille kasvoilleni, kun tunsin kevyen tuuppaisun olallani ja näin Roryn vielä puhuvan virnistäen. Nyökkäsin kevyesti ja kuin Roryn sanojen mukaisesti tulin oikeastikin vetäneeksi syvemmän hengenvedon ennen kuin istuin itsekin takaisin.
Katseeni seuraili kaksikon sanoja, kun he yrittivät päättää, kumpi kokeilisi ensin. Sillä välin laskin koskettimet sylistäni ja kytkin sen takaisin päälle.
"Voitte kokeilla ihan vapaasti", tokaisin ja virnistin aavistuksen, "En usko, että te sitä rikkoisitte."
Jacob Lancey | Southwark
Mumisin jotain epämääräistä Marcukselle ja tuijottelin ajatuksissani ikkunaan. Katseeni oli varsin lasittunut, enkä edes tajunnut olevamme perillä ennen kuin Marcus sitten pysäytti kuskin. Käännyin vilkaisemaan kuskin kautta Marcukseen, joka siinä samassa hetkessä nuolaisi huuliani. Kurtistin kulmiani ja tuijotin tuon perään hänen noustessaan autosta. Hän se jaksoi kiusoitella.
Nousin pian hänen jälkeensä itsekin ulos ja hain hetken tasapainoani ennen oven perässäni sulkemista. Vilkaisin Marcukseen ja kuin refleksistä ulkoilma sai käteni hakemaan tupakan taskustani huulilleni.
Valentin "Vulture" Blackwood | --->Hackney
Ajon aikana sireenit jäivät taaksemme, joten tiesin meidän olevan selvillä vesillä. Ainakin nyt.
Siksi pystyinkin keskittymään vain ja ainoastaan tiehen ja moottoripyörän perille saamiseen. Eikä siinä mennyt kauaakaan, kun pääsin tutun asuntovaunun luokse, huolimatta näkökenttääni häirinneistä tummista olennoista.
Pysäytin vaunun vierelle ja nousin Jackalin kanssa pyörän päältä sen sammutettuani. Avain mukaan ja lompsimaan vaunuun. En edes vaivautunut koputtamaan, vetäisin vain oven auki. Sisällä oleva nainen ei kuitenkaan yllättynyt, olihan hän kuullut meidän saapuvan. Raven vilkaisi minuun pikaisesti istuessaan pöydän ääressä kännykkä kädessään.
"Eikö se saatanan piski ole vielä täällä?" ärähdin katsoessani vaunua lävitse. Nainen hymähti.
"Wolf vai? Ei ole näkynyt", hän tokaisi lähes välinpitämättömän kuuloisena. Hermoilunikaan eivät enää häntä hetkauttaneet.
"Hei vain teillekin", Raven lisäsi kuitenkin vielä kuivasti ja käytti nyt katsetta myös perässäni sisään tulleessa(?) Jackalissa.
Jeremy Durham | Hackney
Sitten jotain tapahtui nopeasti. Daren työnsi ylläni olleen jätkän pois ja asettui itse eteeni kuin maalitauluksi. Ja maalitauluhan hänestä tulikin, poika sai nimittäin iskun kasvoihinsa.
"Daren!" älähdin ja hamuilin itseni ylös. Purin hampaitani yhteen ja käteni puristuivat nyrkkiin. Olin niin vihainen, että olisin voinut vaikka lyödä itsekin. Olisipa minulla nyt ollut vaikka skeittilautani, jotta olisin voinut iskeä sillä muita.
Joku ulkopuolinen tulikin väliin ja uhkasi soittaa poliisille, jos emme rauhoittuisi. Se hämäsi Darenia rinnuksista roikuttavaa jätkää, jolloin näin tilaisuuteni. Otin nopeat askeleet ja päädyin tönäisemään tuota. Hänen otteensa irtosi Darenista, jolloin minä puolestani tartuin pikaisesti tuon käsivarresta ja vedin mukaani. Askeleeni kiihtyivät ja päästin lopulta Darenista irti, kun kumarruin noukkimaan maahan pudonneen kauppakassin. Se ei kuitenkaan pysättänyt juoksuksi kehkeytynyttä matkaani, vaan takaani kuuluvista huudoista huolimatta jatkoin askeliani heti takaisin ylös suoristauduttuani. Välillä vilkaisin olkani yli odottaen Darenia mukaan, mutta missään vaiheessa en pysähtynyt täysin. Juoksisin nyt vain, jättäisin nuo kusipäät jälkeen, ja voisimme sitten yhdessä Darenin kanssa keksiä kiertotien hänen kotiinsa. |
|
| Nimi: E.M. |
25.01.2020 23:11 |
Zachary Robertson - Paddington, Zachin koti
Vincent seurasi minua perässä keittiöön ja jakeli kohtauksia minulle ruusujen kehumiseni perään. Sanat saivat minut hymyilemään otettuna, mutta nopeasti hymy muuttui vihjailevaksi virneeksi, kun mies otti aiheeksi salaisuuteni. Niillä sanoilla hän viittasi kylpytakkini piilottamiin yllätyksiin. Sanojensa perään Vincent kun jo tipautti ruusut maljakkoon ja asteli luokseni. Seuraavaksi tunsinkin kädet lanteillani ja huulet omillani, mikä sai minut vastaamaan suudelmaan. Käteni puolestaan laskin miehen käsivarsille. Hetken ajan jatkoin suudelmaa ennen kuin katkaisin sen vastatakseni.
"Eiköhän se käy. Mutta sinun ehkä pitäisi istuutua ensin~", mumahdin heti suudelman hitaasti katkaistuani, minkä yhteydessä katseeni kohosi Vincentin silmiin. Katseestani pystyi lukemaan innostusta ja viekkautta. Tiesin todellakin mitä halusin tehdä, ja siksi lähdinkin ohjaamaan miestä olohuoneeseen, jossa istuuttaisin hänet sohvalle. Sitten hiljakseen alkaisin riisumaan kylpytakkia stringit paljastaakseni. Ja näyttääkseni, että olin kilttinä poikana totellut toisen käskyjä olla valmiina hänen tullessa paikalle.
Brad Miller (Happy) - Reagent's Park
Chris kertoi lemmikeistään, mikä vain ylläpiti intoani. Samoin teki omilleen muutosta puhuminen, vaikka suoranaisesti en uskonut, että se tapahtuisi aivan pian. Olihan Bradin äiti selkeästi tahtonut, että asuisimme Rogerin luona tai kotona.
"Bradin äiti haluaa, että me asutaan vielä jonkun luona, mutta kyllä mä haluan jossain välissä omia lemmikeitä", kerroin toiselle edelleen innoissaan olevalta kiinnostaen. Hetkessä innostukseni nousi kuitenkin kattoon, kun Chris mainitsi, että voisin tulla hoitamaan hänen lemmikeitään.
"JOO!" hihkaisinkin niin lujaa kuin keuhkoistani melkein pääsi ja samalla pomppasin aloillani hississä. Käteni siirsin tapauttamaan käsiäni yhteen ja hissin saavuttua oikeaan kerrokseen(?) hilppaisin jo äkisti pois hissistä innoissani. |
|
| Nimi: Malluuw |
25.01.2020 22:00 |
Nicholas Leslie - Westminster
Katsoin Roryä punastellen kun toinen kutsui minua taas lempinimelläni, Bunny.
Se toi taas kutkuttavan tunteen vatsanpojalleni.
"E-en minä, en minä osaa.." Sopersin ja katsoin Roryä ja sitten koskettimia, silittelin Korppia levottomana, en minä uskaltautuisi soittamana, jos rikkoisin pian vielä toisen koskettimet.
"Kokeile vain sinä ensin, katson viereltä ja opiskelen." Sanoin ja katsoin Roryä hymyillen, halusin vain kuunnella taas toisen soitta ja eksyä taas omiin ajatuksiini, oli jotenkin rentouttavaa kuunnella Roryä.
Marcus Chambers -->Southwark
"Mut eiks se oo hyvä et varmistan ettet sä nukahda~?" Kysyin virnistäen ja katsoin ulos ikkunasta, aloimme ollakkin jo perillä nopeammin kuin huomasimmekaan.
"Jäädään tähän." Ilmoitin kuskille ja kaivelin taskustani rahaa, katsoin Jacobia ja nuolasin pojan huulia kiusallani, sipaisin tuon reittä ja virne kasvoillaan nousin autosta, jätin kiusallani tilanteen auki, toinen saisi osoittaa jos haluaisi jatkaa pidemmällekkin.
Jackal Smith - Knightsbridge, Princes Gardens
Kiedoin käteni Vulturen ympärille, kun toinen hurautti harrikan käyntiin, minkä perään pääsimme lähtemään jo ja hyvä niin, emme tahtoisi kuitenkaan olla paikalla poliisien saavuttua.
Wolf pitäisi etsiä vielä käsiinsä, hän ansaitsi puhuttelun ja vähän läksytystä, toinen oli melko uusi joten hän ei välttämättä tiennyt kaikkea, mutta huolimaton tälläisissä hommissa ei saanut olla.
Daren Welch - Hackney
Teimme lähtöä, kunnes joku kiskaisi minut eroon Jerrystä.
"Päästäkää irti hänestä!" Käskin, kuitenkin sain vastauksena takaisin useamman iskun kehooni, lyyhistyin polvilleni henkeä haukoen ja yskin.
Nostin katseeni Jerryyn, huomasin että toinen oli pulassa, joku koitti painaa hänet maahan.
Nousin jaloilleni ja pukkasin Jerryn kimpussa olevan nuoren miehen irti tuota irti(?), asetuin Jerryn eteen suojaksi ja levitin käteni.
"Antakaa Jerryn olla, se on syytön, ottakaa mut sen sijasta." Sanoin, sainpahan kuitenkin porukan huomion itseeni.
Yksi heistä tuli luoksemme, otti minua rinnuksesta ja antoi iskun kasvoilleni, olin helpottunut, ainakin Jerry olisi turvassa.
Vincent Newtown - Paddington, Zachin koti
Zachary ei suostunut kertomaan oliko kylpytakin alla muutakin yllätystä, minua aihe jäi kiinnostamaan ja mieleni tekikin hieman kurkistaa sen helman alle.
Hymähdin saaden suukon poskelleni Zacharyn mennessä ohitseni, seurasin toista ruusujen kanssa keittiöön, matkalla tietenkin tutkailin taas asuntoa tarkemmin.
"Kauniita kuin sinä." Sanoin virnistäen lempeästi, olisin voinut jäädä katselemaan taas Zacharyä, toinen oli erittäin hyvännäköinen ja etenkin kylpytakki päällä mielenkiintoni oli suuri.
"Kun saamme ruusut turvaan..niin tahtoisitko paljastaa salaisuutesi?" Kysyin ja pistin ruusut maljakkoon, minkä jälkeen siirryin toisen luokse, laskin käteni Zacharyn lanteille ja suutelin miehen huulia, miten olinkaan kaivannut jo niitä.
Christopher Holmes - Reagent's Park
"Mulla on kaksi karvaista palleroa, on Sinikkakin on aika karvainen, jaloista ainakin." Hymähdin Happylle.
Happy veti minut kädestä pitäen hissiin ja painoin oikean kerroksen.
"Kyll mä uskon, että kun pääsette omillenne niin voitte hankkia millaisen eläimen vain haluatte." Kannustin, en uskonut että tuo asuisi kuitenkaan koko ikäänsä sen hullun kanssa, tiedä mitä hän vielä keksisi, lukitsisi tuon jonnekkin.
"Voithan sä tulla hoitamaan ja kattomaan mun luo aina näitä mun karvapalloja." Sanoin, olisi hyvä että Happy ja muut pääsisivät välillä uloskin, kuitenkin toinen vaikutti pitävän eläimistä. |
|
| Nimi: Silver |
24.01.2020 22:01 |
Rory Wilkins - Westminster
Näytöksiensä jälkeen Elijah oli ilmeisen halukas liukenemaan takavasemmalle. En ollut ihan varma miksi, mutta ehkä häntä vieläkin nolotti meidän ensikohtaamisemme tai hän tunsi itsensä muuten kiusaantuneeksi. Tai molemmat, minä kun en tiennyt enkä aikonut kysellä. Sen sijaan estin Elijahin lähtöaikeet ja kehotin häntä jäämään seuraksemme. Hän myöntyi hieman epäröiden ja alkoi sitten selittää, että minun ja Nolanin pitäisi sanoa jos hän häiritsi meitä, oli meidän välillä jotain tai ei, mikä ei kuulemma haittaisi häntä. Elijahin sopertelu oli sellaista kuin sopertelu yleensäkin, mutta minä vain hymyilin huvittuneesti ja puistelin päätäni. Tuuppaisin Elijahia kevyesti olkapäähän(?).
"Joo, sanotaan, sanotaan. Vedä nyt jätkä henkeä ennen ku kompastut noihin sanoihis ja käy istuun."
Virnistin sanojeni päälle ja istuuduin itse takaisin paikalleni matolle.
Elijah sitten tiedusteli, olisiko jompi kumpi meistä tahtonut soittaa hänen koskettimillaan. Kohotin kulmiani innostuneesti hymy huulillani.
"Toki! Tai jos et pelkää sen hajoamista."
Vilkaisin Nolania.
"Jos haluat, voit kokeilla ensin, Bunny", ehdotin. "Voin pidellä Korppia sillä välin." Samalla hetkellä Dinni mönki viereeni ja laski päänsä syliini. Silittelin sen korvanlehteä ja hymyilin.
"Ei hätää, Dinni, ei Korppi sun paikkaa vie." |
|
| Nimi: Akit4 |
24.01.2020 00:33 |
Jacob Lancey | -->Southwark
Siinä voimia keräillessäni kuulin Marcuksen äänen viereltäni, jolloin avasin silmäni samalla kulmia kurtistaen.
"En mä mitään nuku", tuhahdin, mutta olin sulkea silmäni uudestaan. Olin siis aikeissa, mutta tuntiessani lipaisun huulillani kohdistin katseeni uudestaan Marcukseen.
"Ja jos sä jatkat tohon malliin, en tuu nukkumaankaan", sylkäisin. Annoin kuitenkin tuon nojautua itseäni vasten. Olinko sitten liian aineissa välittääkseni? Todennäköisesti. Entä vaikuttiko asiaan jotain muutakin? Pyh, helvettiin sellaiset minusta.
Valentin "Vulture" Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens
Siinä paikalle sattunutta ohikulkijaa tarkkaillessani sain hänen onneksensa huomata, että ilmeisesti tuokin oli tekemässä lähtöä. Siksipä käänsinkin huomioni kypäräpäiseen partreriini, joka jatkoi puheitaan leikistä, samalla korvaani kiusaten. Puraisin poskeni sisäpintaan silmieni käydessä kiinni sen hetken, kun toisen hengitys kävi lämpimänä korvalleni.
"Katotaan...", mutisin silmiäni avaten ja Wolfin suuntaan vilkaisten. Piski näytti kuitenkin jo loikkineen matkoihinsa. Hyvä. Saisi siis pitää nahkansa vielä ainakin jonkin aikaa.
"Ensin kuitenki vaunulle", lisäsin ja hurautin Harley Davidsonini käyntiin, lähtien ajamaan kohti Hackneyta. Ennen kotiin menoa haluaisin nimittäin päästä vielä vaihtamaan muutaman sanasen esimerkiksi juurikin Wolfin kanssa. Kunhan takanani oleileva rakki vain jaksaisi odotella...
Jeremy Durham | Hackney
En tiennyt lainkaan, miten Daren oli saanut itsensä ongelmiin tämän nuorisjoukon kanssa, mutta ei minua se toisaalta edes kiinnostanutkaan. He eivät selkeästi aikoneet mitään hyvää, joten meidän olisi vain parasta poistua paikalta ja palata Darenin kotiin toista reittiä.
Siksi nappasin tuota kädestä ja käännyin ympäri lähteäksemme, mutta siinä vaiheessa joku viimein iski. Eikä vain joku, vaan useampikin, kenties noista huutelijoista kaikki.
Joku kiskaisi yllättäen Darenia(?), jolloin otteeni lipesi ja samalla tunsin itsekin nykäisyn hupussani. Horjahdin taaksepäin kurkkuani kuristavan tunteen mukana. Se tapahtui jokseenkin niin nopeasti, että vaikka olinkin selkääni kääntäessäni pelännyt jotain käyvän, en silti ollut ehtinyt varautua tähän.
Joku yritti saada minut maahan, lopulta siinä onnistuen.
"Hei! Nyt helvetti!" ärähdin. En yleensä kiroillut. En oikeasti. Mutta juuri sillä hetkellä olin liian vihainen välittääkseni suuni sensuurista. Nämä pojat taisivat myös rikkoa jotain muitakin esteitä, sillä itsekään tekemisiäni kunnolla tajuamattani heilautin nyrkkini ylläni olevaa nuorta kohden.
Hän nappasi kädestäni, yritti painaa sen maata vasten ja pitää minut aloillani. Itse puolestani yritin rimpuilla pois hänen altaan, saada itseni ylle ja täten vahvemman asemaan, mutta porukalla oli määränsä vuoksi etulyöntiasema.
"Mikä teillä on ongelmana?" karjuin. Olinko koskaan edes ollut niin vihainen? Ehkä viimeksi silloin Calvinin takia, mutta muuten tuskin.
Elijah Carter | Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto
Olin jo päättänyt poistua omaan huoneeseeni, mutta ehdin kuitenkin vilkaista Roryn huulia sen verran, että näin hänen vakuuttelevan, etten häirinnyt. Hän olisi kuulemma sanonut sen suoraan. Siksi en tehnytkään lähtöä ihan niin nopeasti kuin olin oikeasti alun perin suunnitellut. Ja kaipa sen takia Rory ehtikin nappaamaan minua olkapäästä. Tai no, ei nyt ihan nappaamaan, mutta kuitenkin. Silmäni vilkuilivat häpeillen ympäriinsä, mutta lopulta lukkiutuivat uudestaan itselleni puhuvan miehen huulille.
Luettuani sanat niiltä, katseeni pääsi nousemaan silmiä kohti. Tunsin käden laskeutuvan olaltani ja siinä vaiheessa vilkuilin jälleen eläimiä.
"No.. Okei... Mutta sanokaa vaan, jos missään vaiheessa häiritsen. En halua olla este, jos teillä on jotain. Tai sis ei sillä tavalla... Tai no vaikka teillä oliskin jotain, niin ei se mua haittais mut...", aloitin selittäen, kunnes lopulta pääkoppani käski minun vain tukkia suuni ennen kuin sanoisin mitään turhan epämääräistä ja kiusallista. Laskin katseeni käsissäni olevaan soittimeen, jonka viemistä takaisin huoneeseeni harkitsin edelleen. Sitä ennen päätin kuitenkin kysyä vielä jotain.
"...Haluuko jompi kumpi teistä kokeilla tätä?" kysyin koskettimiin viitaten.
Abigail Bellingham | Abin kämppä
En voinut kuin naurahtaa Din vastaukselle. Niin kuin emme olisi jo muutenkin vaikuttaneet tarpeeksi erilaisilta, löytyi eroavaisuuksia kerta toisensa jälkeen lisää. Ja Din kysyessä omasta siivousinnokkuudestani pääsisinkin siis jakamaan tämän huomion eroavaisuudestamme hänellekin.
"Pidä mua vaikka hulluna, mutta joo, tykkään", kerroin virnistäen leikkisästi. Tuskinpa Di minua olisi oikeasti mielisairaalaan siivoamisen takia lähettänyt, mutta siivous ei tainnut olla hirveän monen ihmisen lempipuuhaa ainakaan oman käsitykseni mukaan. Ja ei ollut ainakaan Din, sehän oli juuri tullut selväksi.
"On hirveän palkitsevaa saada koti taas puhtaaksi", jatkoin hymyillen ja loin uudestaan leikkisää pilkettä katseeseeni.
"Pitäisikö minun joskus tulla siivoamaan sinun luoksesi?" kysyin, osittain vitsillä.
Puhelimeni alkoi väristä, jolloin vilkaisin sen näytölle.
"Oi...", töksäytin nähdessäni Heatherin nimen. Mieleeni nousi eilisiltaiset tapahtumat hänen kanssansa ja hänen aavistuksen töykeä käytöksensä, mutta minulla ei olisi sydäntä olla vastaamatta.
"Sori, eihän haittaa?" kysyin Diltä viitaten saapuvaan puheluun. Tokihan hoitaisin sen nopeasti, sillä minulla oli jo vieras, mutta Heather tuskin jättäisi minua rauhaan, saatika ilahtuisi, jos en vastaisi. |
|
| Nimi: E.M. |
23.01.2020 22:20 |
Brad Miller (Happy) - Reagent's Park
Jos en ollut tarpeeksi innoissani jo siihen mennessä, niin intoni tuntui loikkaavan entistä korkeammalle, kun Chris mainitsi lemmikkinsä. Miehen avattua alaoven säntäsinkin innoissani aulaan muutaman hyppyaskeleen ja iloisen kiljahduksen kera. Hissin maininnoille nyökkäsin puolestani innoissani, joskin hissin odottaminen(?) ei ollut mieleeni. Innoissani kun olisin halunnut tehdä muutakin kuin vain seistä, minkä takia näpräsin sormiani ja muutaman hiljaisen sekuntin perään minun oli avattava suunikin.
"Mäkin haluaisin lemmikeitä. Sellaisen ison kasan pörhöisiä kavereita! Mutta Roger sanoi, ettei se halua edes koiraa (koska Emil muistelee, että näin on joskus sanottu Hapyn kuullen?)", aloinkin siten kertomaan iloisen katseeni Chrisiin kääntäen. Suuremmin en vaikuttanut olevan pahastunut Rogerin mielipiteestä. Oli se kuitenkin ikävää, ettei hän halunnut koiraa. Tosin hän tykkäsi kuolleista eläimistä, joten eiköhän hän pian huomaisi tykkäävänsä myös elävistä eläimistä! Niitä kun sai halia ja ne vastasivat haliin.
Innokkuuteni pääsi joka tapauksessa siis jatkumaan ja hissin ovien avauduttua nappasin automaattisesti Chrisiä kädestä ja vedin toisen perässäni hissiin(?). Hissin puolessa jäin puolestaan pitämään toisen kädestä edelleen kiinni odotuksesta innokkaalta näyttäen.
Zachary Robertson - Paddington, Zachin koti
Vincentin vastauksen myötä otetun oloinen hymy pukkasi kasvoilleni yllättyneisyyden tilalle. Hymy sai myös jatkoa toisen kehuessa asuntoani, mikä sai minut kiittämään kohteliaasti. Perään tulleeseen kysymykseen en kuitenkaan vastannut suoraan, vaikka mies hipaisikin samalla käsivarttani.
"Jos vastaan tuohon, se ei olisi enää yllätys", vastasin tiedostaen samalla, että vastaukseni paljasti jo yllätyksen. En antanut sen kuitenkaan häiritä liiaksi. Eihän Vincent tiennyt, mikä yllätys oli. Lisäksi uskoin toisen olevan tyytyväinen, kunhan yllätykseni paljastuisi. Siksi en jatkanut aiheesta enempää, vaikka toki ruusujen hoivaaminenkin olisi ollut riittävä peruste aiheenvaihdolle. Niin Vincent nimittäin tekikin.
"On. Voin käydä hakemassa", vastasin pienesti virnistäen ja hilppasin parilla askeleella toisen ohitse. Toki toisen ohittaessani tulin nopeasti antaneeksi Vincentille pusun poskelle(?), minkä tähden keittiöön itsekin suunnatessani ja maljakkoa etsiessäni virneenpoikanen jämähti kasvoilleni. Siivousintoni takia tavarat olivat onneksi nätisti aloillaan, eikä maljakon etsiminen ollut sen suurempi operaatio. Hetken kuluttua olinkin jo laittanut löytämääni valkoiseen maljakkoon vettä, minkä jälkeen asetin maljakon keittiön pöydälle ruusuja katsellen.
"Ruusut ovat kyllä kauniita. Kiitos", vastasin ja samalla nostin katsettani jo takaisin Vincentin puoleen. Ja vaikka en sitä sanoilla kertonutkaan, niin ilmeeni kyllä paljasti, että nyt kun kukka-asia olisi hoidettu, voisimme siirtyä seuraavan asian puoleen. Ja sitähän minä odotin innolla. |
|
| Nimi: Malluuw |
23.01.2020 14:11 |
Nicholas "Nolan" Leslie - Westminster
Koskettimien soitto siirtyikin seuraavaksi Elijahin laulamiseen, toisella oli todella kaunis ääni, harmi ettei hän itse sitä kuullutkaan.
Elijahin tehdessä lähtöä toinen nimitti minua Bunnyksi, koska en osannut odottaa toisen nimittävän minua Roryn keksimällä lempinimellä kasvoni lehahtivat punaisiksi ja avasin suutani sanoakseni ettei asia haitannut, ehti Rory tehdä jo aloitteen, toinen meni Elijahin luokse ja laski kätensä tuon olkapäälle.
Käänsin katseeni Korppiin, harmaa pitkäkarvainen pentu heräili torkuiltaan ja nappasin sen syliini.
"Onko sinulla nälkä Korppi?" Kuiskin leperrellen pennulle ja suukotin sen pehmoista vatsaa, mistä pentu innostui ja alkoi tassuillaan painia kanssani.
"Ompa sinulla jo energiaa." Hymähdin ja laskin Korpin syliini, leikittäen sormillani pentua joka hyökki kohti sormia purahdellen.
Christopher Holmes - Reagent's Park
Happy vaikutti olevan kunnon ilopilleri, kaikki keskusteluaiheet tuntuivat pitävän pojan mielenkiinnon ja ilon yllä, etenkin kun kerroin että toiselle mielestäni sopisi ponnarit, sekä kun lupauduin auttamaan toista laulamisen kanssa, minkä takia sainkin toiselta halauksen.
Hieroin niskaani toisen erkaantuessa minusta ja seurasin tuon innokkuutta, hän tuntui vaikuttavan olevan innoissaan jopa kerrostalosta jossa kerroin asuvani.
"Saat nähdä mun lemmikit." Totesin hymähtäen ja avasin alaoven Happylle(?).
"Mennään hissillä, en asu ihan alimmissa kerroksissa." Kerroin, voisimme me rappusetkin mennä, mutta nopeammin olisimme perillä hissillä.
Vincent Newtown - Paddington, Zachin koti
Hymyilin lempeästi kun ovi aukeni ja näin taas Zacharyn, miehen joka oli aina ajatuksissani.
"Pitäähän sitä jotain tupaan tuliaislahjaa tuoda." Heitin vitsillä ja annoin pienen virneen poikasen leikitellä kasvoillani.
Zachary otti minua kädestä ja kuljin toisen opastama tuon ohitse asuntoon.
"Kivan näköinen asunto sinulla." Sanoin tutkien katseellani asuntoa, kunnes katseeni osui Zacharyyn ja tuon kylpytakkiin.
"Olitko peseytymässä, vai onko sinulla kenties jokin yllätys tämän alla?" Kysyin sipaisten Zacharyn käsivartta(?).
"Voin viedä ruusut keittiöön, onko sinulla maljakkoa?" Kysyin siirtäen kuitenkin aiheen, koska ruusut piti saada ensin alta pois, jos niítä ei saisi maljakkoon ne olisivat pian kuivahtaneet muistaessamme seuraavan kerran ne. |
|
| Nimi: E.M. |
19.01.2020 13:42 |
Matthew Downham - Lontoossa seikkailemassa
Tyttö naurahti vitsilleni, minkä otin tietenkin positiivisena asiana. Hetkeäkään en miettinyt, että toinen olisi voinut edes nauraa millekään muulle kuin vitsilleni. Niinpä tyytyväinen hymy kohosi suupieliini. Naurahduksen perään kun toinen jopa esittäytyi. Tilaisuus jutun jatkamiselle oli siten avoin.
"Mä oon Matthew", vastasinkin sen tähden. "Ja mäkin muutin tänne joku aika sitten. Jos haluat voin esitellä ne paikat, mitkä tiedän. Sitä varten tarviin tosin sun puhelinnumeron", jatkoin ottaen tilaisuudesta vaarin. Vitsikkäästi kohotin jopa pienesti kulmiani samalla kun ignoorasin koirani täysin. Drogo tuntui heiluvan häntänsä kanssa hakevan nimittäin uudestaan Nicoleksi esittäytyneen tytön huomiota ja istahtipa russeli jopa maahan toisen eteen häntä katua lakaisten.
Brad Miller (Happy) - Reagent's Park
"Joo, kaikesta kivasta!" vastasin Chrisin toistellessa sanavalintaani. En nimittäin ymmärtänyt, että toinen ei ehkä ymmärtänyt mitä kaikkea tarkoitin. Minulle se oli kuitenkin itsestään selvää. Ja melkein kaikki oli kivaa. Vain ne asiat, jotka eivät olleet kivaa, eivät olleet kivaa.
Niinpä aihe jatkui muualle ja hymyni meni entistä säkenöivämmäksi, kun Chris katseli tukkaani ja totesi ponnareiden sopivan minulle. Innoissani tapautin käsiänikin yhteen ja taaksepäin askeltaessani pyörähdin pikaisesti 360 astetta ympäri.
"Jei, niin mustakin!" huudahdin samalla, ja toisen ehdottaessa, että voisin harjoitella laulamista hänen luonaan, säkenöivä hymyni pysyi entistä paremmin yllä. Ei kukaan ollut ikinä ennen ehdottanut moista!
"Joo! Se ois tosi kivaa!" vastasinkin siksi innoissani ja pikaisesti halasin Chrisiä(??). Sen perään jatkoin eteenpäin - tai siis taaksepäin - askellustani, ja toinen kyseli minulta haluaisinko opetella yksinäni vai laulunopettajan kanssa.
"En oo miettinyt... Mutta sähän voisit olla mun tuomaristo! Vähän kuten Idolsissa!" vastasin aloittaen vastaukseni pohtivasti. Nopeasti äänensävyni muuttui kuitenkin tajuamiseni myötä takaisin innoissaan olevaksi. Ideani oli nimittäin mielestäni mahtava, ja kun Chris ilmoitti meidän olevan perillä, käännähdin äkisti ympäri. Täälläkö toinen siis asui?
"Uu, tää näyttää kivalta paikalta asua!" kommentoin eikä aiempi innostukseni tullut tipahtaneeksi pois aiheen vaihtumisen myötäkään.
//Zachin rooleissa alkaa varmaan kohta tapahtua K18-mainintoja//
Zachary Robertson - Paddington, Zachin koti
Osan odotteluajasta olin saanut käytettyä järkevästi, mutta en silti voinut välttyä ajattelemasta sitä, että Vincentin työvuoro olisi voinut olla lyhyempikin. Tai ehkä minun olisi pitänyt tehdä jotain muutakin odotteluajalla. Etukäteen valmistelu ja toisen näkemisen odottaminen pistivät nimittäin kärsivällisyyteni koetukselle. Päädyin kuitenkin vain sietämään kärsimättömyyttäni. Kyllä minä malttaisin.
Odottamisesta huolimatta yllätyin pienesti ovikellon soidessa. Ehkä syynä siihen oli se, ettemme olleet Vincentin kanssa sopineet laittaisiko hän viestiä töistä päästyään vai mitä. En kuitenkaan odottanut ketään muuta, joten pikaisesti hilppaisin asuntoni ovelle. Äkisti olin innoissani ja takaraivossani käväisi vain pikaisesti ajatus, jonka mukaan ovella saattaisi olla joku muu kuin Vincent.
Se ajatus jäi kuitenkin kuuntelematta ja ovenkahvaa kääntäen avasin oven. Samassa odotukseni oli sitten palkittu, ja innostuneen tyytyväinen hymy lävähti kasvoilleni. Se tapahtui ihan vain Vincentin näkemisen tähden, ilmeeni kun meni hieman yllättyneeksi ruusukimpun nähdessäni.
"Ei sinun olisi tarvinnut", sanahdin samalla kun nostin katseeni takaisin miehen kasvoihin. Millään tapaa reaktioni ei ollut pettynyt, toisin päin. Yleensä harrastin vain yhden illan juttuja ja niihin kukkakimput eivät oikein sopineet. Siksipä kutsuakseni toisen peremmälle otin toista kädestä(?) ja ohjasin toisen oviaukosta sisään ja ohitseni(?). Oven puolestaan sulkisin sitten hänen perässään. Enkä malttaisi odottaa, että pääsisin eroon rintakehän kohdilta avonaisesta kylpytakistani. Ensin kukat tosin pitäisi varmaan saada jonnekin...turvaan? |
|
| Nimi: Silver |
18.01.2020 14:49 |
Rory Wilkins - Westminster
Soitettuaan meille kappaleen Elijah suostui vielä laulamaankin -pikaisesti jotain, kuten hän itse sanoi. Nyökäytin päätäni.
"Mahtavaa." Virnistin hänelle.
Elijah lauloi lyhyen pätkän kappaleesta, joka oli minulle tuntematon. Kuuntelin häntä pää kallellaan. Hän osasi laulaa. Sitä en ollut epäillytkään.
Lopetettuaan Elijah näytti vaivaantuneen ja pahoitteli sitä, ettei ollut availlut ääntään ennen laulunäytettä. No, se nyt oli saman tekevää, minusta hänen äänensä oli hyvä ilman availuakin.
"Ihan suotta", vastasin pahoitteluihin. "Sullahan on hyvä ääni."
Elijah oli ehtinyt jo nousta ja poimia instrumenttinsa matkaansa. Hymyilin hiukan huvittuneesti hänen ilmoittaessa, että hänen oli varmaan parempi jättää meidät kahden, kun Bunnylla oli vieraita. Elijah kiiruhti korjailemaan käyttämäänsä nimeä, tosin ihan suotta.
"Ei hätiä, en omista tota lempinimee. Saat kyllä käyttää." Virnistin Elijahille ja jatkoin saman tien puhumista.
"Mutta hei, kuka sanoi, että häiritset meitä. Sä et tunne mua vielä, mutta jos tuntisit niin tietäisit, että mä kyllä sanoisin, jos et olis tervetullut tänne."
Puhuessani nousin paikoiltani, minkä seurauksena osittain sylissäni maannut Vingi siirtyi huokaisten matolle, ja astelin Elijahin luo, mikäli hän ei ollut vielä ehtinyt karata huoneesta. Tai oikeastaan, vaikka hän olisi jo poistunut huoneesta, ottaisin hänet kiinni. En tosin täysin kirjaimellisesti, en aikonut käsiksi käydä. Tai siis, aioinpas, mutta tällä kertaa se jäi siihen, että laskin käteni Elijahin olkapäälle(?).
"Ei sun tarvitse yksin olla kun täällä on ihmisiä ja eläimiä vaikka muille jakaa. Paitsi jos haluat olla yksin... "
Tässä vaiheessa laskisin käteni hänen olaltaan ja kallistaisin päätäni kysyvästi. |
|
|
|
